Laiturin valintaopas
Laiturin valintaopas selittää kaikki laiturimallit ja niiden ominaisuudet sekä käytetyt materiaalit; lisäksi kiinnitetään huomiota laatutekijöihin ja eri ponttoonimallit selitetään. Lyhyesti, Laiturin valintaopas auttaa valitsemaan viisaasti omalle rannalle sopivan laiturimallin.
Aivan aluksi. Suomessa laituria ei voi valita pohtimatta sen vuosittaista ylläpitoa. Ei ole vielä talvea, jolloin vedet eivät jäädy ja siirrä tai riko laitureita. Laiturin jäänkesto on olennainen asia, mutta ei yksioikoinen. Laiturien jäänkesto riippuu ensisijassa rannasta (=asennuspaikka) ja laiturimallista. Sen jälkeen vaikuttavat kiinnitys ja erot eri valmistajien suunnittelussa ja osaamisessa. Ylläpidon määrä ja jäänkesto ovat yhteydessä toisiinsa. Hyvä jäänkesto saavutetaan laitureilla, jotka vedetään talveksi pois vedestä. Se tarkoittaa joka syksy ja kevät toistuvaa laiturin siirtämistä … kun ikä alkaa karttua, se voi alkaa rasittaa. Vähäisin ylläpito ja hyvä jäänkesto saavutetaan kiinteillä laitureilla. Ne esitellään ensin, heti laiturin käyttötarkoituksen valinnan jälkeen.
Laiturin valintaopas auttaa löytämään…
1. Tarpeiden kartoitus
Kuka tulee käyttämään laituria?
Mikä on käyttäjien tarve – siis laiturin käyttötarkoitus?
Jotkut ihmiset tarvitsevat laiturin vain yhtä käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi joko pelkästään vene- tai pelkästään uimalaituriksi. Heille valinta on melko helppo, koska kumpaankin käyttötarkoitukseen löytyy erikoistuneita laitureita. – Laiturin valintaopas selventää 🙂
Mikä on laituri?
Laiturin avulla kuljetaan maan ja veden välillä. Veneilyssä tarkoitus on pysyä pinnalla ja kuivana, uimisessa kehon on tarkoitus kastua. Laituri hankitaan kun halutaan käyttää rannan vettä uimiseen, leikkimiseen, vesiurheiluun tai päästä veneellä vesille.
Veneilyyn
Venelaiturin tehtävä on tarjota toimiva alusta ihmisten ja tavaroiden siirtämiselle veneeseen ja veneestä pois. Silloin laiturin kannen korkeus vedenpinnasta ja laiturin tukevuus ovat merkittäviä asioita. Lisäksi veneen ominaisuudet suuntaavat valintaa: mitä suurempi vene, sitä korkeammalla laiturin kannen tulee olla, jotta laituri suoriutuu tehtävästä. Ja suurempi vene tarvitsee tukevamman laiturin joka kestää veneen ja aaltojen siihen kohdistaman rasituksen. – Tällöin kuitenkin ajaudutaan yhä kauemmas laiturin monikäyttöisuudestä koska pieni korkeus vedenpinnasta on uimalaiturin tärkeä piirre. – Monille käyttäjille täydellistä monikäyttölaituria (uinti & vene) ei ole löydettävissä.
Uimiseen
Uinti käytössä laiturin tulee palvella ihmisiä jotka sitä käyttävät. Laiturin tulee tarjota helppo, miellyttävä ja turvallinen kulku veteen ja vedestä pois. Valintaa ohjaa laituria käyttävien ihmisten fyysiset ja henkiset piirteet: mieltymykset, tavat, pelot ja henkilökohtaisen turvallisuuden vaaliminen. Korkealta hyppääminen pelottaa monia, ja harva kiipeää elämässään toistuvasti märkiä ja liukkaita tikkaita pitkin. Se voi johtaa pelkotilaan: kuinka pääsen vedestä pois? Ja tuskastumiseen: pitääkö uimaan menon olla näin vaikeaa? – Uimalaiturit jaetaan kahteen ryhmään:
1) laiturit joita pitkin on esteetön ja turvallinen kulku veteen kaiken ikäisille, pienistä lapsista aina vanhuksiin ja myös liikuntarajoitteisille;
2) laiturit joilla mennään uimaan hyppäämällä tai tikkaita pitkin laskeutumalla.
... vai molemmat samassa?
Mitä lähempänä veden pintaa laituri kelluu, sitä paremmin se sopii uimiseen mutta samalla se toimii huonommin veneiden kanssa. Usein tehdään joku kompromissi jotta selvitään yhdellä laiturilla.
Venelaituri …
Laiturivalikoiman kasvaessa osa laitureista on kehittynyt ja eriytynyt täyttämään erinomaisesti tietyn laiturien käyttötarkoituksen. Vertaus voi valottaa asiaa. Oli aika jolloin pellolle mentiin hevosella ja kun tuli tarve mennä kylälle/kaupunkiin niin mentiin samalla hevosella.
• Venelaituri voidaan sijoittaa rantaan, jossa vesi syvenee tarpeeksi nopeasti veneelle.
• Venelaituriksi voidaan valita malli, jossa on veneelle sopiva korkeus ja tukevuus.
… ja Uimalaituri
Nyt ajattelemme, että pellolle mennään traktorilla ja kaupungissa ajetaan [henkilö]autolla. Ne ovat kaksi toisistaan hyvin eriytynyttä kulkuvälinettä, kumpikin kehittynyt täyttämään tietyn osan ihmisen tarpeista. – Laiturien kohdalla on ollut samankaltaista kehitystä, erikoislaiturien kohdalla.
• Uimalaituri voidaan sijoittaa lähelle saunaa tai uimarantaan, joka viettää loivemmin.
• Erikoistuneella uimalaiturilla voidaan lisätä uimisen nautittavuutta ja lisätä turvallisuutta, kaiken ikäisille.
2. Laituri tyypit
Millaisia laitureita valmistetaan? Kuinka valita sopiva laituri?
Jäänkesto riippuu rannasta ja laiturimallista.
Laiturin talvehtiminen on Suomessa merkittävä asia laituria valittaessa. Oikeastaan mikään liikuteltava laituri ei kestä kaikkia jääolosuhteita, esim. avomeren äärellä ahtojäitä. Paremmin jäitä kestävät laiturit ovat suurempia tai ne rakennetaan kokonaan vedenpinnan yläpuolelle. Niiden alkuhankintahinta on yleensä kalliimpi. Talveksi ylösnostettavat laiturit ovat usein edullisia hankkia, mutta elinkaarikustannuksissa on otettava huomioon joka vuotinen nosto/lasku työ. – Laiturin talvehtimiseen voidaan varautua:
• valitsemalla paikkaan nähden tarpeeksi tukeva laiturimalli;
• sijoittamalla laituri suojaisaan paikkaan;
• ottamalla laituri pois vedestä joka syksy ja laskemalla se veteen joka kevät.
Laiturin valintaopas esittää ensin laiturimallit, joissa on hyvä jäänkesto ja vähän vuosittaista ylläpitotyötä.
Kiinteät laiturit, hyvä jään kesto
Veden ylle rakennetuilla laitureilla on erinomainen jäiden kesto. Tällaisia laitureita ovat esim. kallionvieri laiturit ja riippu laiturit.
Ne rakennetaan yleensä ”riittävästi” vedenpinnan ylle, jotta aallot eivät murjo niitä. Niinpä niiden kansikorkeus sopii paremmin veneille kuin uimiseen, mutta riippulaituri ei sovellu suuren veneen kiinnitykseen. Talveksi kummastakin laiturista joudutaan irrottamaan uimatikkaat.
Kallionvieri laiturit rakennetaan asiakaskohtaisesti.
Riippu laituri
Kallionvieri laituri
Hyvin massiiviset, pohjassa lepäävät kiinteät laiturit kestävät jäiden rasitusta erinomaisesti. Siitä on todisteena lukemattomat entisaikojen kivilaiturit, jotka yhä nököttävät rannoilla. Niiden rakentaminen on nykyään melko vähäistä, ellei kivisiä aallonmurtajia lasketa mukaan. Kivilaitureiden kiviaines joudutaan kuljettamaan kauempaa, koska kaivinkoneella ei voi kahmia kiviä laiturin kummaltakin puolelta. Silloin pohjaan tulee painaumat, joiden vaikutuksesta kivikasa alkaa hitaasti liikkua. – Kivilaiturin rakentamisesta lisää täällä.
Toinen, uudempi massiivilaituri on joko paikalleen valettu- tai paikalle kuljetettu betonijärkäle. Se on erinomaisen kestävä, vaikka ei visuaalisesti ehkä miellyttävin.
Umpibetoni- betonilaatta laituri
Perinteinen kivilaituri
Kun kiviä sijoitetaan niitä varten valmistettuun kehikkoon, niin kyse on kiviarkusta. Kiviarkku voidaan valmistaa jopa 2,5 metriä korkeaksi ja arkun leveyden tulisi olla vähintään sen korkeus. Kiviarkun rakenne on kuin tulitikkutalo. Kulmien läpi kulkee kiristystanko alhaalta ylös asti. Arkun täyttämiseen tarvitaan hyvin paljon kiviä. Kiviarkku on erinomainen välituki kelluville laitureille. Se on kauniimpi kuin betonituki. Puu on neliö parrua, esim. 100×100 tai 150×150 mm.
’Uusi kivilaituri’ sisältää myös kehikon, mutta siihen laattakivet ladotaan peräkkäin, ei päällekkäin. Laattojen pinta on liukastumisen vähentämiseksi murskattua kiveä, joten tämä laituri on tarkoitettu uimiseen, ei veneilyyn. Yhteistä muihin on se, että rakenne lepää pohjassa, on painava paikoilleen asennettuna ja kestää hyvin jäitä. Poikkeavaa on se, että alumiinirunko on erittäin kevyt ennen asennusta ja veden korkeuden vaihtelu ei vaikuta käyttökokemukseen. – Tietoja esim. täällä.
Kiviarkku laituri
'Uusi kivilaituri', kivirannalla
Tolppa laiturien jäiden kesto on heikko, mutta siihen on olemassa poikkeus. Jos tolpat ovat puhelinpylvään kokoisia ja juntattu koneella pohjaan usean metrin syvyyteen, niin niiden varaan on mahdollista rakentaa hyvin jäitä kestävä laituri.
Kiinteä pylväslaituri ei synny mökkirantaan ilman suurta konetta. Se rajoittaa niiden käyttöä. Käytöstä poistettu laituri voi olla vaarallinen, koska veden yllä olevat osat lahoavat nopeammin ja veden alle jää piiloon tolppia pystyyn. Yleensä käytetään painekyllästettyjä pylväitä, jotka ovat myrkyllisiä.
Pylväs(kiinteä) laituri
Liikuteltavat laiturit, keskinkertainen jään kesto
Ponttoonilaiturit ovat lukumääräisesti yleisin laiturityyppi joten se on ansainnut ”mökkilaituri” nimen. Ennen laajan ryhmän käsittelyä, muutama sana kippilaitureista.
Kippilaiturien jäänkesto on yhtä hyvä kuin yllä käsiteltyjen kiinteiden laiturien, mutta sen ylläpito on työläämpää. Joka syksy se on nostettava pystyyn rannassa kiinni olevien saranoiden varassa. Siihen voi liittyä kannen purkaminen, jotta laituri kevenee tarpeeksi noston mahdollistamiseksi. Oikealla olevassa havainnekuvassa vain runkokehikko ja vedessä olleet jalat nostetaan ylös, kansi on purettu pois. Kippi ominaisuus voidaan rakentaa useaan perustyyppiin. Tolppa-, riippu- ja jopa ponttoonilaitureita voidaan nostaa pystyyn.
Kippi laituri, perus- ja nostoasento
Ponttooni laituri, ankkuri tuenta
Ponttoonilaiturit
Ponttoonilaiturien kesto jäissä riippuu yhtä paljon laiturin rakenteesta kuin sen asennuspaikasta. Yleisesti ottaen voisi todeta: ’mitä suurempi ja painavampi ponttoonilaituri, sitä parempi jäiden kestävyys’. Paikan merkitys tulee esille siinä, että vaikka tietty suuri laituri talvehtii yhdessä paikassa ilman vaurioita, se voi olla täysin puolustuskyvytön jäitä vastaan toiselle rannalla asennettuna. Lisäksi jäätilanne vaihtelee vuosittain.
Jykevimpiä ponttoonilaitureita kutsutaan raskasponttooni- tai massiivibetoniponttooni laitureiksi. Niiden paino yltää jopa kymmeniin tonneihin ja ylikin. Niiden pääasiallinen käyttö on veneiden parkkipaikkana toimiminen ja siitä ne suoriutuvat mallikkaasti.
Ponttoonilaiturien valttikortti on se, että vedenkorkeuden vaihtelu ei vaikuta kannen korkeuteen veden pinnasta mitattuna. Toisaalta kuormitus vaikuttaa ja kulkusilta maalta voi muuttua vaarallisen jyrkäksi jos veden laskuun ei ole rakenteessa varauduttu. Ponttooneja on hyvin monenlaisia. Kuvaus erilaisista ponttooneista on tämän kirjoituksen lopussa, täällä.
Alla muutamia asioita, joihin Laiturin valintaopas kiinnittää huomiota ponttoonilaituria valittaessa.
Massiivibetoni ponttooni, ilman kantta
Muovi ponttooni laituri
Laiturin kannen korkeus vedenpinnasta
Kannen korkeus vedenpinnasta on osa laiturin käyttömukavuutta ja se vaikuttaa myös kestävyyteen. Matalalla oleva kansi kastuu helposti aaltojen kohdatessa laiturin. Sillon se on liukas. Mutta uimakäyttöön matala kansi on sopiva. Korkealla oleva kansi on kuivempi ja sopii paremmin veneille koska uimasta nousemisessa tarvitaan tikkaat, tai on kahlattava rantaan.
Korkealla kelluva laituri
Syvällä kelluva laituri
Visuaalinen vaikutelma: ponttoonit esillä vai piilossa
Joissakin ponttoonilaitureissa ponttoonit ovat osa laiturin ilmettä ja kauniisti esillä. Toisissa laitureissa visuaalinen vaikutelma ei ole yhtä onnistunut. Kun ponttoonit peitetään sivuverhouslaudoilla, laiturin yleisilme muuttuu raskaammaksi ja myös rauhallisemmaksi. Liian alas ulotetut laudat ovat kuitenkin epäkäytännöllisiä. Ne kastuvat pienehkössa aallokossa ja niihin alkaa kertyä aaltojen kuljettamaa likaa. Laiturin helma vaikuttaa silloin likaiselta.
Ponttooni esillä
Ponttooni verhottu
Kulkusillan kaltevuus matalan veden aikaan
Kelluvan laiturin kulkusilta kiinnitetään rannalle niin korkealle, että korkean veden aikaan se jää vedenpinnan yläpuolelle. Jos veden korkeus vaihtelee suuresti, esimerkiksi 1,5 metriä, niin matalan veden aikaan kulkusilta voi olla vaarallisen jyrkkä. – Kuva oikealla havainnollistaa tilanteen. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota aina kelluvaa laituria hankittaessa. Siihen voidaan varautua:
• Kulkusillasta tehdään pidempi. Silloin se on loivempi.
• Kulkusilta varustetaan kaiteilla. Turvallisempi.
• Kulkusillan kanteen asennetaan nystyröitä. Auttaa kipuamisessa, mutta epämiellyttävä jalalle.
• Varaudutaan siirtämään kulkusillan alkupistettä maalla. Tehdään esimerkiksi portaat jonka askelmalla kulkusillan pää lepää.
Jyrkkä kulkusilta, ei kaidetta
Laiturin kiinnitys pohjaan
Ponttoonilaiturit kiinnitetään rantaan, tai massiivibetoniponttooni- ja suurissa muoviponttooni laitureissa vain kulkusilta kiinnitetään rantaan. Laiturin kelluva osa on myös kiinnitettävä, yleensä veden pohjaan. Yleisin kiinnitystapa on ankkurointi. Se sopii syviin vesiin. Ankkurointi tehdään ristiin asetetuilla ketjuilla joiden päässä on betonipainot. Oikealla on yksinkertaistettu havainnekuva.
Toinen kiinnitystapa on tolppien työntäminen laiturin kannessa tai syrjässä olevien reikien läpi. Tolpat lyödään pohjaan. Tarpeeksi syvälle, että ne pitävät laiturin paikoillaan, mutta niin löysälle etteä ne saadaan irrotettua syksyllä jos laituri nostetaan rannalle. Tämä sopii asennuspaikkaan jossa veden syvyys on pieni.
Tolpilla kiinnitys pohjaan
Ankkuri kiinnitys
Kevyet laiturit
Kevyimpiä laitureita ei ole suunniteltu vedessä talvehtiviksi. Ne on suunniteltu keveiksi, jotta ne on helppo nostaa syksyllä vedestä ja keväällä helppo siirtää takaisin. Keveimmissä laitureissa on alumiinirunko. Jos kansi on irrotettava, niin laituri on todella kevyt siirtää.
Kevyet laiturit ovat yleensä tolppalaitureita; kutsutaan myös pylväslaitureiksi. Niiden kannen korkeutta voi säätää. Korkeuden säätöön on useita menetelmiä. Jokaisella valmistajalla on hiukan toisista poikkeava säätömekanismi.
Tolppalaiturin jalat, siis tolpat / laiturin säätöjalat, tarjoavat vedelle vain pienen vastuksen. Tämän takia tolppalaituri voi sopia hyvin virtaavan veden kuten joen rannalle tai paikkoihin, jossa veneiden aiheuttamat aallot ovat yleisiä.
Kevyt tolppa laituri
Kevyiden laiturien pienin on pukkilaituri. Pukkilaiturin kantta kannattaa sivusta katsottuna A-kirjaimen muotoinen ”pukki” jossa on 4 jalkaa. Kansi voidaan tehdä muutamasta lankusta joiden yksi pää sijoitetaan rannalle ja toinen pää pukin päälle. Pukkilaituri tehdään yleensä puusta. Puutteet ovat korkeussäädön puuttuminen ja puu on syksyllä painavaa kun pukkilaituri on nostettava vedestä. Pukkilaiturin etu on edullinen hinta ja se on helppo rakentaa vaikka itse.
Nykyään on saatavissa myös alumiinista valmistettuja pukkilaitureita, joissa on korkeussäätö ja lisävarusteena muita tarvikkeita. Kuvat oikealla: Pukkilaiturit.fi
Varusteltu pukkilaituri
Pukkilaiturin säätöjalat
Tolppalaiturin ja pukkilaiturin kannen on oltava riittävän korkealla veden pinnasta. Jos vesi nousee ja kantta ei nosteta, niin suuret aallot voivat kohottaa laituria ja vääntää sen runkoa. Kannen korkeudesta on huolehdittava jatkuvasti, koko kesän ajan. On huomattava veden nousu ja lasku sekä tunnettava rannan aaltojen korkeus myrskyssä.
Toisaalta, jos asennuspaikka on tuulilta suojattu lampi tai hyvin pieni järvi jossa veden korkeus on vakaa, niin voi olla mahdollista jättää tolppalaituri niille sijoille talveksi. – Tolppalaiturin ja pukkilaiturin keveyden takia ne on muita laitureita helpompi kuljettaa myös tiettömän lammen rantaan. Asennuspaikan veden syvyys on mitattava ennen laiturin hankkimista tai rakentamista.
Yleinen käsitys on, että tolppalaituria tai pukkilaituria ei kannata asentaa yli 2 metrin syvyyteeen. Ja rakenteen vakauden takia laiturin kannen leveys tulisi olla yhtä suuri tai suurempi kuin veden syvyys. Laiturin vakauteen vaikuttaa lisäksi se, kuinka tolpat on kiinnitetty laiturin runkoon. Siihen kannattaa kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin säätömekanismin helppouteen ja laiturin painoon. Myös laiturin kauneus kärsii, jos löysät tolpat harottavat joka suuntaan. Tämä on ongelma pystysuorissa, toisista tolpista irrallisissa tolpissa.
Uimaluiska, Uimaramppi, Invaluiska veteen, jne.
Uintiluiska, Uintiramppi, Kahlauslaituri, Kahluulaituri, Pohjalaituri, Invaramppi, Invalaituri, Luiska, Ramppi, jne. – Vaikea nimetä?
Kun pitää huomioida erityisryhmien tarpeet, silloin päädytään eriytyneisiin ratkaisuihin. Yksi tällainen tarve on liikuntarjoitteisten henkilöiden oikeus nauttia uimalla Suomen lukemattomista järvistä ja pitkästä meren rannasta. Kaupungit ja kunnat tarjoavat esteettömiä uimarantoja asukkailleen tai ihmiset hankkivat niitä kesäasunnoilleen.
Perinteisesti nämä ovat valettuja betonilevyjä jotka on nostettu rantaan rampeiksi. Uudempi tuote on alumiinirunkoinen ja laatoilla katettu ratkaisu, markkinanimeltä ”KahlausLaituri”. Siihen voidaan liittää talveksi pois nostettavat kaiteet joissa on alhaalla törmäyssuoja pyörätuolille.
Luiska talven jäljiltä
Uusi luiska, kaiteet
3. Materiaalien ominaisuudet
… ja valmistajan huolellisuus.
…jää usein ostajan tehtäväksi kiinnittää asiaan huomiota…
Laiturin materiaalit
Laiturissa käytetyt materiaalit vaikuttavat tuotteen ulkonäköön ja kestävyyteen – siihen, mitä kutsutaan laaduksi. Materiaalien lisäksi laatuun vaikuttaa materiaalien [sähkökemiallinen] yhteensopivuus. Asia joka on laajalti ja pitkään ollut tiedossa, mutta joka on melkein pääsääntöisesti sivuutettu niin pienten kuin suurten laiturivalmistajien tuotteissa. Onneksi poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin asiassa. Materiaalien ominaisuuksia:
Rungon materiaalit
Laiturin kannen alla on pitkittäisjuoksuja, jotka on tehty puusta, alumiinista, sinkitystä raudasta tai pitkä muoviponttooni voi toimia pitkittäisjäykistäjänä. Polyeteeni (PE) muovi ja alumiini ovat hyvin pitkäikäisiä, jollei jokin mekaaninen rasitus riko niitä. Ne ovat myrkyttömiä ja kierrätettäviä materiaaleja. Alumiinista on olemassa useita laatuja, niistä tietoja esim. täällä. Myös kuumasinkitty rautaprofiili kestää, sillä varauksella että sinkkikerros ei naarmuunnu pahasti eikä tapahdu toisen materiaalin aiheuttamaa galvaanista korroosiota. Muut käytetyt materiaalit ovat puuta: luonnollista Siperian lehtikuusta tai painekyllästettyä mäntyä jota käytetään eniten laiturien rungoissa. Lämpökäsiteltyä puuta voi olla tulossa, mutta sen käyttöä hidastaa heikompi taivutuskestävyys.
Puun käyttöikä on alumiinia, muovia ja ’virheetöntä sinkittyä rautaa’ lyhyempi, mutta paksulta lankulta voi odottaa yli 15 vuoden kestävyyttä. Lehtikuusi on myrkytöntä eikä siitä liukene mitään vesistöön. Sen voi polttaa tavalliseen tapaan. Painekyllästetty puu on sitävastoin ongelmajätettä, jota ei saa polttaa eikä haudata siinä olevien myrkkyjen takia. Kumpikin puu harmaantuu. Lehtikuusi harmaantuu parissa vuodessa ja painekyllästetty puu menettää joko vihreän tai ruskean värinsä ellei sitä huolla. Aikaa myöten sekin haalistuu, hoidosta huolimatta. Painekyllästettyä puuta kutsutaan usein nimellä ”Kestopuu”.
Jotkut valmistajat antavat asiakkaan valita rungon materiaalin: joko painekyllästetty tai myrkytön Siperian lehtikuusi.
Kannen materiaalit ja hoito
Laiturin kansi on lähes poikkeuksetta puuta, mutta myös muuta on tarjolla. Puu on ensisijassa painekyllästettyä (=’kestopuu’) puuta, jonka väri on siirtymässä vihreästä ruskeaan. Ruskean mielikuva (imago) on miellyttävämpi. Uutena ruskea väri tuo mieleen esim. tiikin ja muut trooppiset jalopuut. Lautaa on saatavissa sileänä ja uritettuna. Pinnan hoitoon suositellaan yleensä öljyämistä kerran vuodessa.
Painekyllästetty / kestopuu ruskea
Painekyllästetty / kestopuu vihreä
Toinen kansimateriaali on myrkytön Siperian lehtikuusi jonka väri vaihtelee uutena lähes valkoisesta voimakkaan punertavaan, sekä sileänä että uritettuna. Muutamassa vuodessa se alkaa saavuttaa harmaan värin jossa puun syyt näkyvät hyvin voimakkaana. Näin sen pintaan muodostuu luonnollinen kohokuvio joka on vähemmän liukas jalan alla. Kuvio paranee, jos puun pinta pestään tai harjataan kovalla katu- tai juuriharjalla noin 5 vuoden välein. Se poistaa lian ja pehmenneen puun jolloin kovat puunsyyt tulevat korkeammiksi. –
Kuvassa oikealla on vanhaa laiturin lehtikuusilautaa. Leveys 145 mm, ruuvit ruostumatonta terästä, ikää 17 vuotta, pesty kerran.
Siperian lehtikuusi, uutena
Lehtikuusilautaa, laiturissa 17 vuotta
Kolmas laiturin kansiin käytetty puumateriaali on lämpökäsitelty puu. Sen voi saada tilauksesta. Lämpökäsitelty puu on kauniin ruskeaa, mutta sekin haalistuu ulkona auringossa ja vedessä.
Näiden lisäksi on vielä muovimateriaaleja. Myös Suomessa on saatavissa polyeteeni (PE) muovin ja puukuidun seosta, ns. muovilankkua tai puukomposiittia. Se on suhteellisen pehmeää joten alla oleva tukirakenne on oltava tavallista tiheämpi. Muovilankuissa oleva puukuitu imee vettä. Määräksi on usein ilmoitettu pieni määrä 24 tunnissa, mutta alan mittauksissa 21 kuukauden lukema on hyvin suuri. Maailmalla materiaalilla on lukuisia valmistajia, yli 20 vuoden ajalta. Kaikki pitkänajan kokemukset eivät ole olleet vakuuttavia. On luvattu paljon ja odotukset ovat olleet suuret.
Toinen muovista valmistettu kansimateriaali jonka Laiturin valintaopas esittää, vaikka sitä ei tietääksemme (2017) ole vielä Suomessa. Se on verkkomainen muovielementti, joka rakenteensa takia läpäisee vettä ja tarjoaa hyvän otteen jalalle.
Lämpökäsitelty mänty
Kansilautojen paksuus on melkein aina 28 mm. Lautojen leveys on painekyllästetyllä puulla usein 95 mm ja lehtikuusella 120 mm. Kumpaakin voi olla saatavilla mitoissa: 95, 120 ja 145 mm.
Varsinkin uutena puun pinta on höyläyksen jäljiltä hyvin tasainen. Parempi valinta on katelauta, jonka pintaan on höylätty uria. Se antaa tukevamman otteen jalalle. Sitä tarvitaan erityisesti viettävällä kulkusillalla. Uritus ei yleensä vaikuta hintaan, se on ’terassilautaa’.
Muoviosat ja ponttoonien materiaalit
Laitureissa käytettävät muoviosat ja muoviponttoonit ovat yleensä polyeteeni (”PE”) muovia joka on edullista, kierrätettävää ja myrkytöntä. Se sopii erittäin hyvin ulkokäyttöön, koska se imee vettä vähemmän kuin suurin osa muista muoveista. Värjättynä se kestää hyvin auringon ultraviolettisäteilyä. Muovilankku on yleensä PE muovia, mutta maailmalla on myös PVC muovilankkua.
Toinen, mutta vähän käytetty materiaali on PVC eli vinyyli. Sen ulkoilman kestävyys on hyvin hyvä, mutta palaessaan se synnyttää myrkyllistä kaasua. PVC muovia ei voi kierrättää. Se ei siis ole ympäristötietoisen valinta, mutta kestävyyden takia sitä käytetään.
Kiinnikkeiden ja ruuvien materiaalit
Laitureissa käytettävät kiinnikkeet ovat useimmiten kuumasikittyä rautaa. Se johtuu osien saatavuudesta ja hinnasta. Paremmat, ruostumattomasta teräksestä tehdyt osat ovat kalliimpia. Silti jotkut valmistajat varustavat laiturinsa jo nyt laadukkailla ja kalliimmilla rosteri osilla.
Kansilautojen kiinnitykseen jo usea valmistaja käyttää ruostumaton teräs ruuveja, vaikka käytäntö ei ole vielä (tätä kirjoitettaessa) levinnyt laajalle. Tutustu lisäksi tähän: ”Galvaaninen korroosio ja valmistajan huolellisuus”. Tässä muutamia perustietoja metalliosien materiaaleista.
Sinkitty rauta
Raudan päällystäminen sinkkikerroksella suojaa rautaa tehokkaasti ruostumiselta. Sitä kutsutaan myös galvanoinniksi. Suojaus riippuu sinkkikerroksen paksuudesta ja ympäristöstä, johon osa joutuu. Sinkki syöpyy pois kun joutuu eräiden aineiden kanssa kosketuksiin.
Kuumasinkityt osat kestävät kauemmin kuin sähkösinkityt. Laitureissa suuret kiinikkeet ovat useimmiten kuumasinkittyjä, mutta kansilautojen kiinnitykseen on voitu käyttää sähkösinkittyjä ruuveja tai nauloja.
Sähkösinkitty (vas), kuumasinkitty (keski) ja ruostumatonteräs ruuvit (oik) - vertailu.
Ruostumaton teräs
Ruostumaton teräs reagoi vähemmän muiden materiaalien kanssa. Sillä voi kiinnittää painekyllästettyä puuta, alumiinia, muovia, useita muita metalleja. Ainetta kutsutaan myös nimillä: RST, rosteri. Yleisimmät laadut ovat:
• Ruostumaton teräs, teknisesti: A2 ja (AISI) 304.
• Haponkestävä teräs, teknisesti: A4 ja (AISI) 316.
Syöpymisessä on eroa, mutta Itämeren vähäsuolaisessa vedessä ero ei ole (rakenteellisesti) merkittävä ja se rajoittuu lähinnä ulkonäköön. Niiden hinta-ero on yleensä paljon suurempi kuin saavutettavissa oleva hyöty.
Ruostumatonteräs kiinnikkeitä. A2 tai A4 teksti kannassa.
4. Lisätarvikkeet: penkit, tikkaat, portaat, kaiteet
Laiturien lisätarvikevalikoima ja niiden materiaalit vaihtelevat paljon valmistajien välillä. – Veteen kulkemisen ääripäät ovat kevyt uimatikas ja massiivinen kiinteä uimaporras. Kuvat alla oikealla.
1) Penkkejä on kokopuisia mutta yleistyvässä määrin niissä on alumiinirunko ja istuinlaudat puuta.
2) Uimatikkaiden runko ja askelmat ovat alumiinia, mutta myös kalliimpia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja uimatikkaita löytyy. Tikkaiden kulma vaihtelee kuten myös askelmien lukumäärä, usein välillä 3-6 askelmaa. Useita laiturivalmistajista riippumattomia uimatikkaiden valmistajia on.
3) Uimaportaissa on huomattavasti syvemmät ja leveämmät askelmat kuin uimatikkaissa. Ne ovat joko kiinteitä, hyvin painavia ja tukevasti kiinnitettyjä ja -suojattuja jotta ne kestävät talven jäät tai melko kevyitä, talveksi pois nostettavia. Usein asiakaskohtaisesti suunniteltuja ja valmistettuja sekä tikkaita kalliimpia. Kuvat uimaportaista: Uimaportaat.fi
4) Laiturien kaiteet ovat yleensä samasta materiaalista kuin laiturin kansi tai runko. Kaidetolpat voivat olla kiinnitetty kansilautoihin tai tukevammin laiturin sivulle, runkopalkkeihin. Käsijuoksu on usein pelkkä lauta mutta myös tyylikkäitä varta vasten märkiin kohteisiin tarkoitettuja kaiteita valmistetaan.
Uimatikkaat, pystysuorat
Kiinteät uimaportaat veteen
Penkki, kaide, uimatikkaat
Uimaportaat kiinteään laituriin
Uimaportaat kalliojyrkänne
Ylös kääntyvät uimaportaat, talviasento
Ylös vedettävät uimaportaat, 4,9 m (erikoinen)
Uimatikkaat
Uimatikkaat ovat suhteellisen standardi tuote. Ne kiinnitetään yleensä ponttoonilaituriin ja tarjoavat pystysuoran tai hiukan kallistetun kulun veteen ja vedestä pois. Voi olla vaikea ikäihmisille. Parannus käytettävyyteen on ylös kääntymisen tarjoama mekanismi jollaisia on saatavilla.
Kannattaa kiinnittää huomiota käsijohteen putken muotoon koska niistä otetaan voimakkaasti kiinni: pyöreä on mukavampi kädelle vaikka se ei aina tarjoa tukevinta otetta.
Uimaportaat
Uimaportaat ovat monimuotoisempia eli enemmän asiakaskohtaisia. Lisätarvikevalikoima on laajempi: liukuestelistat, hehkuvalolista, kaide yhdelle tai molemmille puolille, lapsikäsijohde, jne. – Uimaportaat voidaan jakaa 4:ään ryhmään:
1) Laituriin kiinnitettävät ja pohjaa koskettavat
2) Rantaan kiinnitettävät, roikkuvat, ylätaso
3) Ylös talveksi käännettävät, roikkuva, ei kosketa pohjaa (ns. kippi)
4) Erikoiset (kuvassa erikoispitkä 4,9 m, veden vaihteluväli yli 2 m)
Galvaaninen korroosio ja valmistajan huolellisuus
Kaikkia rakentamisessa tavallisia ja kestäviä materiaaleja ei kannata kiinnittää toisiinsa, kun ne joutuvat alttiiksi kosteudelle tai ilman saasteille. Erityisen herkkä tilanne on merivedessä ja rannikolla koska vedessä ja ilmassa on suolaa, joka tekee veden sähköä johtavaksi.
Näihin olosuhteisiin liittyvää materiaalien syöpymistä kutsutaan galvaaniseksi korroosioksi. Ilmiön voimakkuuteen vaikuttaa veden sähkönjohtavuus, kappaleiden pinta-alojen suhde ja niiden sähköisen potentiaalin välinen ero ja järjestys. Esimerkiksi kuparin potentiaali on noin 0,35; ruostumattoman teräksen 0,5-0,6; sinkin 1,2-1,25.
Järjestys tarkoittaa, että kun esimerkiksi kupari kiinnitetään sinkkiin, niin sinkki syöpyy. Lukujen 0,35 ja 1,25 erotus kertoo, että syöpyminen on suhteellisen voimakasta. Jos rinnakkain laitetaan kupari (0,35) ja ruostumaton teräs (0,5-0,6) niin lukujen erotus on hyvin pieni. Vaikka ruostumaton teräs syöpyy, ilmiö on niin hidas että se ei yleensä vaikuta rakenteen kestävyyteeen. – Lisätietoja esim. täällä.
Painekyllästysaineen myrkkypitoisuutta on jouduttu ympäristösyiden takia alentamaan. Se ei ole vaikuttanut merkittävästi kyllästeen kuparipitoisuuteen. Laiturien rakentamisessa tämä merkitsee sitä, että kun painekyllästetty puu asetetaan kosketuksiin sinkityn osan tai ruuvin kanssa, niin painekyllästetyssä puussa oleva kupari alkaa syövyttää raudan ympärillä olevaa suojaavaa sinkkikerrosta.
Ilman painekyllästetyn puun käyttöä sinkillä suojatut rautaosat ovat hyvä valinta meriolosuhteissa. Sinkityt osat kestävät, koska sinkki reagoi hyvin vähän suolaveden kanssa. Kun kuparia sisältävää puuta käytetään, tilanne muuttuu. Joillakin suurilla markkina-alueilla ilmiö myönnetään helposti ja niillä yleinen suositus on, että painekyllästetyn puun kanssa pitää käyttää vain ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä.
Meillä Suomessa huolellisuus ei ole vielä niin pitkällä, joten jää usein ostajan tehtäväksi kiinnittää asiaan huomiota jos hän on hakemassa laiturille parasta laatua.
5. Ponttoonit
Millaisia? Miten ne eroavat?
Kun elementin päätyä kuormitetaan, niin elementti niiaa veteen…
Hyvin suuri osa Suomen laitureista on kelluvia. Kelluva laituri koostuu rungosta, kannesta ja kellukkeista. Seuraavassa Laiturin valintaopas esittää tarjolla olevat erilaiset laituriponttooni mallit.
1. Polyeteeni ponttoonit
Mustat ponttoonit ovat lähes poikkeuksetta polyeteeni (”PE”) muovia. Sillä on hyviä ominaisuuksia: se on myrkytön, se ei ime vettä käytännössä lainkaan, siitä ei liukene mitään veteen, sitä voidaan kierrättää ja se on edullista muovia. Musta tai muu väri suojaa muovia ultraviolettisäteilyltä. Polyeteeniä on useita kovuuksia ja ponttooneissa käytetään niistä kolmea. Kovin niistä on HDPE (High Density Polyethylene) ja pehmein LDPE (Low Density …). Niiden väliin sijoittuu MDPE (Medium Density …). Myös muita lyhenteitä käytetään tästä muovista, esim. HPE = HDPE, jne.
Pyöreät putki ponttoonit
Pyöreää muoviputkiponttoonia käytetään monen valmistajan laitureissa. Se on suhteellisen edullista koska samaa muoviputkea valmistetaan suuret määrät. Putkea käytetään esimerkiksi siltarumpuihin – eli johtamaan ojassa kulkeva vesi tien ali toiseen ojaan. Putkesta katkaistaan tietty pätkä, hitsataan päätyihin tulpat ja tuloksena on laituriponttooni. Putken tavallisimmat mitat ovat: halkaisija n. 32 cm, 40 tai 50 cm ja paksuus 6 – 10 mm.
Pyöreä ja pitkä ponttooni sopii hyvin pitkiin laiturielementteihin. Pitkä putki toimii osana laiturin runkoa ja tukevoittaa sitä. Lyhyissä elementeissä se ei toimi yhtä hyvin. Kun elementin päätyä kuormitetaan, niin elementti niiaa veteen koska putki kelluttaa koko matkalta tasaisesti, päässä heikosti. Tätä puutetta on korjattu, katso alla Kulma- ja kehikko ponttoonit
Toinen putkiponttoonin piirre johtuu sen muodosta. Kuormitettaessa putki vastustaa uppoamista lisääntyvällä voimalla [halkaisijan] puoliväliin saakka, mutta jos putkea painetaan sitäkin syvemmälle, tarvitaan vähenevä määrä kuormitusta upottamaan se pinnan alle. Se siis kantaa hyvin tiettyyn rajaan saakka, jonka jälkeen sen kuormankestävyys vähenee nopeasti. Tämä voi olla ongelma etenkin niissä laitureissa, joissa käytetään putkea jossa on pieni halkaisija (n. 30 cm). Tähänkin puutteeseen on reagoitu, tarjolla on puolipyöreitä putkia. – Jos käytetään 50 cm putkea, laiturista voi tulla korkea.
Pyöreitä muoviponttooneja
Laatikko ponttoonit
Laatikkoponttooneissa on tasainen pohja. Sen uppoama veteen on pienempi kuin putkiponttoonin, mutta toteutunut uppoama riippuu laiturin rungon ja kannen painosta ja mahdollisesta ponttoonin painolastista. Jotkut ponttoonit on täytetty vaahdolla ja toiset ovat onttoja. Ontoissa voi olla korkki, jonka kautta ponttoonin sisälle voi kaataa vettä tai hiekkaa jotta se uppoaa syvemmälle. Jotta painolasti ei liiku liikaa ponttoonin sisällä, sen sisällä tulisi olla välilaipioita.
Laatikkoponttooneilla on useita etuja. Putkiponttooniin verrattuna, sen kuormitettavuus lisääntyy tasaisesti. Siinä ei ole kynnystä, jonka jälkeen kuorman kesto heikkenisi. Muut edut ovat helppo saatavuus -lähimmästä rautakaupasta- ja suhteellisen edullinen hinta ja helpohko kuljetettavuus. Laatikkoponttooni lienee yleisin valinta itse rakennettuihin pieniin laitureihin.
Laatikko muoviponttooni
Uritettu laatikko muoviponttooni
Puolipyöreät ponttoonit
Puolipyöreät putkiponttoonit poistavat pyöreiden putkiponttoonien ”äkillisen kantavuuden heikkenemisen” äärikuormituksen alla. Niiden kuormituskestävyys säilyy tasaisena kuten laatikkoponttooneissa. Kuormituskestävyys päässä jättää silti hiukan toivomisen varaa, joten sen suhteen se muistuttaa hiukan pyöreää esikuvaansa.
Puolipyöreä muoviponttooni
Muotoiltuja ponttooneja
Putkiponttoonien pienet puutteet ovat saaneet aikaan ponttoonien kehityksen. Jokainen erikoismuotoiltu ponttooni pyrkii poistamaan jonkun aiemman ponttoonimallin puutteen. Tässä muutama esimerkki:
Oikealla olevassa kuvassa H:n muotoinen ponttooni sijoitetaan kansielementtien liitoskohtaaan, ei elementin pitkälle syrjälle kuten putkiponttooni. Tämä malli vähentää laiturin kannen aaltoliikettä kun sillä kävellään koska se tukee kantta juuri sieltä, missä pitkiponttooni kantaa heikoimmin: päästä. Se toimii hyvin kannen pitkällä, suoralla osuudella mutta on vaikea nähdä sen tuovan parannusta laiturin päädyssä.
Edessä oikealla oleva kartion muotoinen ponttooni ui syvemmällä kuin laatikkoponttooni. Sen takia se keinuu hiukan vähemmän aallokossa. Kantavuuden suhteen se toimii mallikkaasti: mitä enemmän sitä kuorimitetaan, sitä enemmän se vastustaa uppoamista. Sen voi katsoa olevaan kehitysaskel puolipyörestä ponttoonista.
Kuvassa takana oleva ponttooni on kartiomallin jatkojalostus. Koska kartio on loiva, se vastustaa uppoamista jyrkkää kartiota nopeammin. Tällainen ponttooni pystyy säilyttämää kannen korkeuden vedenpintaan tasaisempana eli kuorma vaikuttaa siihen muita ponttoonimalleja vähemmän.
Muotoiltuja muoviponttooneja
Rakenne ponttoonit
Rakenne ponttoonit on koottu [muovi] hitsaamalla useasta osasta. Oikealla kuva tikapuumaisesta ponttoonista joka on tarkoitettu kelluttamaan pitkää laiturielementtiä.
Tavallisia ovat myös pyöreästä putkesta valmistettu kulmaponttooni ja kehikkoponttooni. Ne pyrkivät poistamaan tai vähentämään putken päädyn heikkoa kuorman kestävyyttä. Ne ovat selvä parannus. Mutta ne eivät ratkaise äärikuormituksessa nopeasti vähenevää kantokykyä joka johtuu putken pyöreästä profiilista – ja jonka kartiokellukkeet ovat ratkaisseet.
Kehikko- ja kulma muoviponttoonit
Rakenne ponttooni
Moduli ponttoonit
Moduli ponttoonit ovat maailmalla suhteellisen suosittuja. Niistä voidaan koota halutun muotoinen ja -suuruinen kelluva alue veteen. Tuotanto yleensä Aasiassa joten suuri määrä erilaisia malleja saatavissa.
Moduli ponttooneja
Kaikkiin yllä esiteltyihin ponttooneihin lisätään vähintään kansi, yleensä myös runko. Maailman lämpimissä vesissä on tullut käyttöön modulaarisia ponttooneja joita voi kiinnittää toisiinsa vapaasti. Näissä kelluvissa laituri-lautoissa ei ole kantta, vaan ponttoonin muovipintaan on valettu kuvio joka vähentää liukastumista kun muovipinnalla kävellään.
PE muoviponttoonien kiinnitys
Polyeteeniponttoonien kiinnityksessä käytetään kolmea tapaa:
• Ponttoonin ympäri pujotetaan panta;
• ponttoonin pintaan [muovi]hitsataan kiinnitysulokkeita/ -korvakkeita;
• ponttoonin pintaan valetaan valmistusvaiheesssa uria, lovia ja/tai ulokkeita kiinnityksen helpottamiseksi.
Pyöreitä muoviponttooneja kiinnitetään joko pannoilla tai niihin on hitsattu kiinnityskorvakkeet. Muotoilluissa ponttooneissa on valmistusvaiheessa tehtyjä ulokkeita tai lovia. Laatikkoponttooneissa on lovia, ulokkeita tai laatikon reunat ylittävä kansi joka samalla toimii kiinnitysulokkeena.
Kaikki kiinnityshelojen ja -ruuvien materiaalit sopivat yhteen muovin kanssa. Toinen asia on, sopiiko materiaali yhteen kiinnityksen toisen osapuolen kanssa joka on useimmiten painekyllästetty puu. Sinkittyjen kiinnikkeiden sinkkikerros reagoi painekyllästysaineen kuparin kanssa [sähköisesti] siten, että sinkkikerros ohenee. Kun sinkkikerros on poistunut, rauta alkaa ruostua. Raudan sinkillä päällystäminen kulkee monella nimellä: galvanointi, kuumasinkitty, sähkösinkitty. Kuumasinkityt ovat parempia ja niitä useimmin käytetyt laiturihelat ovat.
Paras materiaali ja myös sopivin painekyllästetyn puun kanssa on ruostumaton teräs. Ruostumaton teräs on kierrätettävää ja myrkytöntä. Sitä kutsutaan myös nimillä: RST ja rosteri. Se on kalliimpaa kuin sinkitty rauta.
2. Styrox- ja lasikuituponttooni
Styrox (eli polystyreeni) on käytössä monen ponttoonin sisällä. Myös joidenkin yllä esiteltyjen ponttoonien sisällä. Silloin ne eivät uppoa, vaikka niihin tulisi vuoto.
Sitä käytetään myös pääasiallisena kellukkeena, ei pelkästään täytteenä. Polystyreeniä on tarjolla eri kovuuksia mutta silti styrox ponttoonin kestävyyttä lisätään sulkemalla se kovemman kuoren sisälle. Kuori on yleensä betonia, mutta myös puulla suojattuja styroxkellukkeita löytyy. Suojaamaton styrox kelluke murenee.
Styrox vettyy pinnasta tiettyyn syvyyteen saakka, mutta pintaa syvemmältä se säilyttää kellumisen.
Styrox kellukkeen pohjapinta-ala on suuri joten laituri voisi kellua korkealla, jollei sen yleensä painava suojakuori painaisi sitä syvemmälle. – Styrox kellukkeen perusmuoto on oikealla olevassa kuvassa vasemmalla. Kuvassa oikealla on lasikuitukelluke, jonka sisus on hunajakennorakennetta. Siinä ei käytetä erillistä suojakuorta eikä edes kansirakennetta.
Styrox kelluke ja lasikuitu ponttooni
3. Betoniponttoonit
Kuten yllä mainittiin, styrox kelluke suojataan usein betonikuorella. Koska betonikuori on suhteellisen ohut ja usein puuttuu ponttoonin alapinnasta, niin nämä ovat kevyitä betonilaitureita, usein puhutaan pelkästään betonilaitureista.
Kun betoninen ponttooni on kokonaan betonivalua, siinä on paksummat sienät ja sen paino on hyvin suuri. Tällaista ponttoonia kutsutaan raskas- tai massiivi[betoni]ponttooniksi.
Tuote katetaan laudoituksella ja verhoillaan usein kevyesti myös sivuilta.
6. Laiturin valintaopas kiittää !
Laiturin valintaopas kiittää kun tutustuit laiturin valinnan kiemuroihin. Paljon huomioitavaa parhaan laiturin valinnassa. Toivottavasti sait uutta tietoa ja uusia ajatuksia.